Itä-Euroopan paimenkoira on vaikuttavan kookas rotu, selvästi suurempi kuin saksanpaimenkoira. Se erottuu pitkäkuonoisuudellaan, tiheällä turkillaan ja vahvalla, neliömäisellä ja lihaksikkaalla rungollaan. Urosten ihanteellinen säkäkorkeus vaihtelee 68–72 cm välillä, kun taas narttujen säkäkorkeus on 65–69 cm. Itä-Euroopan paimenkoira tekee vahvarakenteisen vaikutelman, yhdistäen fyysisen voiman, nopeuden ja kestävyyden. Turkki on karkeaa ja suojelee sateelta ja tuulelta. Pohjavilla on paksua ja peittää päällyskarvaa.

Itä-Euroopan paimenkoiran väritys voi vaihdella. Se voi olla musta punaruskein tai ruskein merkein, tai musta ja merkkien väri voi vaihdella vaaleasta beigeen tai vaaleanharmaaseen. Myös yksivärisiä yksilöitä voi esiintyä mustina, harmaina tai harmaan tummin merkein.

Itä-Euroopan paimenkoira on hyvähermoinen, peloton ja itseluottamusta uhkuva koira. Se on erittäin uskollinen omistajalleen, tunnistaen oman lauman ja luottaen omiin taitoihinsa omistajan ollessa poissa. Koiralla on vahvat vaistot ja saalisvietti, mutta se ei yleensä jätä tehtäväänsä valvoa laumaa tai pihaa vaikka houkutteleva saalis kulkisi ohi. Koira on valpas ja aina valmiina toimintaan. Omassa laumassa se on rento ja leikkisä.  Koiran harkitsevuus ja keskittymiskyky heijastuvat sen luonteessa.

Itä-Euroopan paimenkoira sai alkunsa Venäjällä 1900-luvun alkupuolella. Keisari Nikolai II:n toiveesta alettiin jalostaa rohkeaa ja säänkestävää palveluskoirarotua, joka voisi toimia myös sotakoirana. Koiria käytettiin sotavetureina ja pelastustehtävissä. 1920-luvulla saksanpaimenkoiria tuotiin Valko-Venäjälle, ja nämä risteytettiin paikallisten koirien kanssa. Itä-Euroopan paimenkoira sai oman rotumääritelmänsä vuonna 1955.

Itä-Euroopan paimenkoira kestää vaihtelevat sääolosuhteet ja voi sopeutua kaupunkielämään, kunhan sen liikunta- ja aktivointitarpeista huolehditaan. Se on ensisijaisesti työkoira, joka rakastaa tehtäviään ja on uskollinen ja omistautunut omistajalleen. Koira soveltuu monenlaisiin harrastuksiin ja työtehtäviin, kuten pelastus-, etsintä- ja vartiointitehtäviin. Koulutuksen suhteen rotu vaatii huolellista perehtymistä ja ohjaajan on oltava määrätietoinen ja kokenut. Se ei ole sopiva ensimmäiseksi koiraksi, ja sen voimakas vahtivietti sekä epäluuloisuus vieraita kohtaan vaativat sosiaalistamista ja koulutusta. Rotu voi olla erinomainen kumppani aktiiviselle harrastajalle tai henkilölle, joka tarvitsee luotettavan työkoiran.