Lunnikoira on kotoisin Lofooteilta Pohjois-Norjasta, missä se toimi lunnin metsästyksessä. Linnut pesivät vaikeapääsyisillä kallionkielekkeillä, mutta lunnikoiran avulla saatiin saaliiksi suuri määrä lunnilintuja. 1800-luvun puolivälissä lintujen verkkopyynti yleistyi ja se vähensi koirien tarvetta.

Lunnikoirat ovat harvinaisia, ja maailmanlaajuisesti niitä on noin 1400 yksilöä, joista 180 löytyy Suomesta. Niiden erottuvin fyysinen piirre ovat käpälät, joissa on kuusi varvasta edessä ja takana. Lihaksikkaat lavat liikuttavat käpäliä sulavasti, ja koira voi myös taivuttaa päänsä taakse lähes selän kosketukseen asti. Lunnikoira on kooltaan 32-38 cm ja painoltaan noin 7kg.

Luonteeltaan lunnikoira on iloinen, sosiaalinen ja leikkisä seurakoira, joka rakastaa viettää aikaa perheen ja lasten kanssa. Se kiintyy omistajaansa, mutta voi olla pidättyväinen vieraita kohtaan. Huonoina puolina mainitaan haukkuherkkyys, itsepäisyys ja sisäsiistiksi opetteluun tarvittava kärsivällisyys.

Lunnikoiran turkki on helppohoitoinen, ja se vaatii vain satunnaista harjausta. Kynsien ja kannuskynsien hoitoon on kiinnitettävä huomiota. Rotu on perusterve, mutta ruokavalioon kannattaa kiinnittää huomiota lunnikoirasyndrooman vuoksi.

Harrastuksissa lunnikoirat ovat monipuolisia; ne ovat reippaita lenkkeilijöitä ja menestyviä näyttelykoiria. Agilityssä ne osoittavat ketteryyttään ja yhteistyö sujuu, kun oikea motivaatiotekijä löytyy. Lunnikoiralla ei ole suurta miellyttämisen halua, mutta vaivannäkö palkitaan yhteistyöllä.