Amerikanakita -sisustustaulu (koko S)

Amerikanakita, Yhdysvalloista peräisin oleva koirarotu, sai alkunsa Toisen maailmansodan jälkeen Japanista tuoduista kantakoirista, se on tunnettu aiemmin myös nimellä suurijapaninkoira. Se on kasvattajiensa tinkimättömän työn tulos, ja sen historia kietoutuu vahvasti sodanjälkeisen ajanjakson tapahtumiin.

Rakenne:

Amerikanakita on suurikokoinen, vankka molossityyppinen pystykorva, jolla on voimakas rakenne ja järeä luusto. Sen ulkonäkö on vaikuttava, korostaen suurta karhumaisen päätä. Kaksinkertainen karvapeite koostuu karheasta ja säänkestävästä peitinkarvasta.

Amerikanakita voi esiintyä monissa väreissä, mukaan lukien punainen, kellanruskea, valkoinen, musta, läikikäs (pinto) ja juovikas (brindle). Säkäkorkeus vaihtelee uroksilla 66-71 cm ja nartuilla 61-66 cm. Rodulla on värikkäitä ulkoisia piirteitä, jotka tekevät siitä visuaalisesti vaikuttavan.

Luonne:

Amerikanakita on rohkea, ja sillä voi olla voimakas vartioimisvaisto. Ulkoisesti se näyttää rauhalliselta ja itsevarmalta. Perheensä jäseniä kohtaan se osoittaa suurta lempeyttä ja kiintymystä. Rodun luonne on kuitenkin täynnä kontrasteja, tehden siitä hurmaavan ja ainutlaatuisen.

Amerikanakita on voimakas ja oikeudentajuinen koira, joka arvostaa omaa arvonsa. Sen älykkyys ja oppimiskyky mahdollistavat monipuolisen koulutuksen, mutta sen voimakas tahto saattaa tehdä yhteistyöstä omistajan kanssa haastavaa. Koulutuksen on perustuttava motivoivaan palkitsemiseen.

Perhekesikeisyys:

Amerikanakita näyttää rauhalliselta, mutta sillä on voimakas vartioimisvaisto. Se on omanarvontuntoinen ja itsenäinen koira, joka ei välttämättä pyri miellyttämään omistajaa, ellei se itse koe sen tarpeelliseksi. Se vaatii omistajaltaan kärsivällisyyttä ja hyvää huumorintajua.

Amerikanakita osoittaa suurta lempeyttä ja kiintymystä omaa perhettään kohtaan. Vaikka se ei ehkä kaipaa jatkuvaa rapsuttelua, se haluaa välillä vetäytyä omiin oloihinsa. Rodun varovaisuus voi tehdä siitä varauksellisen vieraita kohtaan, erityisesti jos omistajaa ei ole läsnä.

Amerikanakitan pentu viettää ensikuukautensa lepäillen ja tutkien ympäristöään. Noin puolen vuoden iässä se alkaa osoittaa kiintymystään perhettään kohtaan. Pennun varhaiskasvatus on avainasemassa koulutettavuuden, oppimisen ja yhteistyön kannalta.

Yhteenveto:

Amerikanakita on siis voimakas, älykäs ja perhekeskeinen rotu, joka vaatii omistajaltaan ymmärrystä ja sitoutumista. Sen ainutlaatuiset piirteet tekevät siitä sekä visuaalisesti vaikuttavan että temperamenttisen kumppanin.